Portugalinvesikoirat Vilma ja Elli

Meille kuuluu oikein hyvää Vilman kynsien suhteen! Se ei ole moksiskaan lyhyistä kynsistään ja riehuu Ellin kanssa tavalliseen tapaansa, joten sillä ei näytä olevan kipuja Olen joka päivä kopsutellut Vilman kynsiä kynsisaksilla ja Vilma on seissyt tosi nätisti paikoillaan. Reilu viikko vielä kuivaharjoitellaan ja sitten aloitan leikkaamisen, mikäli jotain leikattavaa on ehtinyt kasvaa.

Ja koska Vilma ei ole kipeä, päätin tänään lähteä tyttöjen kanssa Nummelaan Vesikoiratreffeille. Sää ei näyttänyt parasta puoltaan, mutta kivaa oli! Tosin Hiidenveden jäällä oli yllättävän paljon vettä Räpsin muutaman kuvankin...

Black and white

Vilma vauhdissa

Kuvassa Viivi, Bono, Essi, Kaapo ja Kiia, siis kaikki muut paitsi meidän Portugeesit

Vilma, Elli, Kiia ja Kaapo herkkuja kerjäämässä

Tunnin riehuminen takana ja kotimatka voi alkaa

Kiitos mukavasta seurasta Kaapo, Kiia, Essi ja Bono Perroille sekä Viivi Eurasierille omistajineen!

KIITOS teille kaikille neuvoista, vinkeistä ja kannustuksesta ja erityiskiitos Maaritille, joka on jo lähettänyt viilan. Testaamme siis sitä ja voisin ostaa myös ihmisten jalkaraspin. Pitää ensin testata viilaamista Ellin kynsiin, koska se ei välitä mitään kynsien hoidosta! Toivotaan, että Vilmakin sietäisi viilailua!

Eilen aamulla annoin Vilmalle heti ensimmäiseksi kipulääkkeen ja jännityksellä seurailin tilannetta. Se nukkui ensimmäisen yön kauluri kaulassa. Heräsin neljältä yöllä, kun Vilma vinkui alakerrassa. Se raukka ei päässyt portaita ylös kun kauluri otti portaisiin. Irrotin kaulurin hetkeksi, että Vilma pääsi yläkertaan muiden joukkoon. Aamulla keittiön lattia lainehti vedestä, Vilma oli yrittänyt juoda kauluri kaulassa, mutta eihän se tietenkään ollut onnistunut. Aamupäivän aikana sain onnekseni huomata, ettei Vilma ollut ollenkaan kipeä. Se käveli ihan normaalisti ja halusi ulos. Ulkona se painoi Ellin kanssa menemään pitkin pihaa ja käyttäytyi ihan normaalisti. Eikä se ollut yhtään kiinnostunut kynsistään eli kauluria ei tarvittukaan Kävimme iltapäivällä pienellä lenkilläkin, joten elämä jatkuu ihan normaalisti kynsien katkaisusta huolimatta! Ihan turhaan pelkäsin etukäteen pitkää ja kivuliasta toipumisaikaa! Nyt teemme kaikkemme, etteivät kynnet enää pääse kasvamaan liian pitkiksi!

Kynsien leikkuu! Se on Vilman mielestä maailman hirvein, kauhein ja pelottavin juttu! Enkä tiedä miksi Ihan pennusta asti Vilma on pelännyt sitä ihan kamalasti! Niinpä Vilmalla on aina ollut enemmän tai vähemmän pitkät kynnet. Kun Vilma steriloitiin, oli kynnet helppo leikata ihan lyhyiksi Vilman ollessa nukutuksessa. Viime syksynä vein Vilman eläinlääkäriin, josko siellä saataisiin vaikka kuonokopan kanssa kynnet leikattua. Ei Vilma ole koskaan purrut, mutta koska se menee niin paniikkiin, niin en luota siihen täydellisesti, eläinhän se vaan on. Eläinlääkäri, tai oikeastaan kaksi eläinlääkäriä, yrittivät, mutta turhaan. Vilma meni lähes shokkiin, kun vieraat ihmiset pitivät kiinni ja yrittivät leikata. Kynnet siis jäivät leikkaamatta. Välillä on ollut parempia jaksoja ja olen saanut yhdellä kertaa leikattua jopa kahden tassun kynnet, mutta sitten on taas niitä aikoja kun saan hätinä yhden kynnen leikattua. Vilma kyllä heiluttaa häntää, mutta pakittaa ja joskus murisee. Ja sen kuitenkin kovasti tekisi mieli tulla lähelle. Aina kun leikkaan Ellin kynsiä (mikä on ONNEKSI ihan helppo nakki), tulee Vilma viereen ja alkaa kovasti mielistellä minua ja Ellin kynsien leikkuun jälkeen alkaa alistaa Elliä ja riehaantuu. Olen ihan toivoton..mitä ihmettä me teemme Vilman kanssa??? Miksi kynsien leikkaaminen on NIIN kamala juttu?

Nyt kynnet olivat lopulta kasvaneet aivan ylimittaisiksi, joten soitin eläinlääkärille ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Eläinlääkäri sanoi, että kynnet on katkaistava ja poltettava niiden päät nukutuksessa. Tänään sitten olimme suorittamassa tuon operaation. Minulle tuli suurena yllätyksenä, että toimenpide tai oikeastaan sen jälkipyykki, on niin iso. Eli Vilma sai antibioottipiikin ja huomenna aloitamme sille kymmenen päivän kipulääkekuurin. Vilma myös joutuu pitää viikon verran kauluria eikä sitä saa viedä lenkille kahteen viikkoon Eläinlääkäri sanoi, että takatassujen kynnet eivät ihan katastrofaaliset olleet, mutta etutassujen kynnet olivat aivan ylikasvaneet. Hän myös sanoi, että kahden viikon päästä meidän pitää leikata kaikki kynnet. Ahaa...MITEN? Nyt siis eläinlääkäri katkaisi kynnet todella lyhyiksi ja poltti niiden päät. Kynnet ovat varmasti hurjan kipeät. Käy sääliksi Vilmaa Voi kun sille voisi selittää, että jos annat napsaista pienen palan kynsistä säännöllisin väliajoin, ei tällaista kipua tarvitsisi kestää. Mutta tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tällaista Vilmalle tehdään. Pitää jotenkin vaan yrittää leikata kynsiä säännöllisesti. Tilannetta ei tietenkään helpota se, että kynnet ovat mustat eikä hermoa tietenkään näe niiden läpi. Nyt Vilma makaa omassa pedissään ja nukkuu. Tunnin päästä pitäisi alkaa heräämään pikkuhiljaa... 

Tässä näkyy hyvin katkaistut kynnet. Mahtavat olla kipeät

Tunnen oloni niin typeräksi ja epäonnistuneeksi Vilmalle saa tehdä ihan mitä vaan muuta; nyppiä korvakarvat, selvittää takkuja, trimmata turkki ja pyörittää ja vatkata miten päin vaan ja se jopa antaa tutkia ja kopeloida kynsiään, mutta jos se näkee kynsisakset, se aloittaa hirveän mielistelyn. Se tulee iloisesti luokse ja antaa ottaa tassun käteen ja etsiä kynnen. Ja juuri kun olen leikkaamassa se riuhtaisee itsensä irti ja sen jälkeen homma on ihan mahdotonta. Eli vinkkejä otetaan vastaan! En todellakaan tiedä, purisiko Vilma jos vaan leikkaisi. En usko, mutta silti pelottaa. Homma on mennyt jo siihen pisteeseen, että minä olen epävarma ja Vilma vaistoaa sen. Täytyy yrittää olla rento...*huokaus*

Ihanaa, nyt meillä taas asustaa kaksi Portugalinvesikoiraa ja vieläpä puhdasta ja hyvältä tuoksuvaa! Vielä eilen meillä tallusteli kaksi likaista, takkuista ja erittäin pitkäkarvaista otusta, sekarotuisilta piskeiltä lähinnä näyttivät, valkoinen varsinkin Eilen illalla päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pestä koirat. Ensin oli vuorossa Elli ja sitten Vilma. Kun huuhtelin Vilmalta shampoota pois, alkoi lämmin vesi uhkaavasti loppua. Ajattelin, että kyllä se nyt vielä jonkun aikaa riittää ja pruuttasin hoitoaineen turkkiin. No ei riittänyt ei ja niinpä jouduin huuhtelemaan hoitoaineen pois Vilman turkista kylmällä vedellä. Lopuksi se raasu jo ihan tärisi Kuivasin äkkiä turkin pyyhkeelä ja aloin samantien puhaltaa lämmintä ilmaa Vilman päälle hiustenkuivaajalla. Vilma nautti olostaan hiustenkuivaajan lämmössä, kuvitteli kai olevansa Portugalin lämpimissä tuulissa

Pakkasesta huolimatta koirat oli myös trimmattava. Vilman takapää ei ihan hirveältä näyttänyt, mutta Ellin takapää oli aika katastrofaalinen. Se nimittäin on trimmattu viimeksi joskus kesän jälkeen. Pentujen ja sen jälkeen kovien pakkasten takia Ellin takapään karvat olivat ehtineet kasvaa niin pitkiksi, että ne olivat jopa menneet takkuun. Enpä ole ennen nähnyt perinteisessä Portugeesitrimmissä olevaa Portugeesia, jolla on takapään karvat takussa Onneksi pahimmat pakkaset ovat nyt ilmeisesti takanapäin! Toivottavasti tytöt tarkenevat ulkona!

Hei, olen cotton-havanese-villakoira-vesikoira-sekoitus

Etujaloissa ja takajaloissa on yhtä pitkät karvat, koska jouduimme pentujen jälkeen kyniä Ellin takkuiset etutassukarvat ihan lyhyiksi

BEFORE

AFTER

BEFORE

AFTER

Koska mammalla ei ole kuin pieni poika, saa Vilma toimia äidin tyttönä, jolle saa laittaa hienoja kampauksia Tässä Vilma on juuri tullut suihkusta

Ellin nisät ovat kutistuneet jo lähes normaalinkokoisiksi. Ajattelimme kuitenkin odottaa vielä yhdet juoksut ennen Ellin sterilointia. Juoksut taitavatkin alkaa tässä lähiaikoina

Puhtaat prinsessat

Kynsien leikkuu on Vilmalle ollut aina maailman kauhein juttu. Nyt siitä on tullut niin pelottava juttu, että joudumme ensi viikolla viemään Vilman eläinlääkäriin, missä Vilma nukutetaan, kynnet katkaistaan ja niiden päät poltetaan. Kurjaa, mutta mitään muuta ei ole enää tehtävissä. Espoossa eläinlääkäri yritti leikata Vilman kynsiä, mutta Vilma meni niin valtavaan paniikkiin, ettei homma onnistunut. En tiedä miksi näin on, mutta Vilma on pelännyt kynsien leikkaamista heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Nyt kynnet ovat kasvaneet niin pitkiksi, että ne on pakko katkaista...

Tytöt uuden kodin ovivahteina

Tytöt painivat omassa pihassa! Ihanaa kun pääsimme pois kerrostalosta! Nyt kukaan ei voi tulla valittamaan, että koirat juoksevat vapaina pihalla. Oma piha, oma lupa...vai miten se meni

Kauaa eivät tytöt ulkona halunneet olla, tulikohan pyllyihin kylmä... Onneksi karva kasvaa nopeasti!

Elli ja perhe lähettävät paljon terveisiä Ellin lapsille; Hugolle Sipooseen, Hecculle Turkuun, Lucalle Keravalle, Toscalle Järvenpäähän ja Sanille Helsinkiin Kirjoitelkaahan kuulumisia! Toivottavasti nähdään pian!

Oltiin tänään pitkästä aikaa Vesikoiratreffeillä! Paikkana oli Nummela, mikä onkin aika lähellä meidän uutta kotoa. Sää oli upea eikä pakkanen tuntunut yhtään liian kylmältä. Paikalla oli 11 Vesikoiraa; kolme Portugeesia ja kahdeksan Perroa. Kiitokset Sesselle, Ronjalle, Remulle, Kiialle, Linolle, Tiktakille, Kaapolle, Bonolle ja Jedille(tästä nimestä en kyllä ole varma) omistajineen mukavista leikkitreffeistä! Otetaan taas joskus uusiksi. Puolitoista vuotiaat Perroveljekset, Tiktak ja Kaapo, tosin rakastuivat Elliin täysin eikä Elli saanut olla hetkeäkään rauhassa. Eiköhän koirilla kuitenkin ihan mukavaa ollut. Yritin taas heilua kameran kanssa, mutta otokset eivät mitään tasokkaita ole. Tässä kuitenkin muutama:

Matka kohti järven jäätä voi alkaa!

Koirat kävivät pienellä saarella

Kaapo, Tiktak ja Lino Portugeesineitojen lumoissa

Yksitoista vilkasta Vesikoiraa oli mahdotonta saada samaan kuvaan

Kolme Portugeesia sentään saatiin onnistuneesti samaan otokseen. Vilma, Elli ja Sesse poseeraavat

Vilma ja Elli ovat sopeutuneet meidän uuteen kotiin hienosti! Muuttopäiväkin sujui hyvin, vaikka se olikin rankka niin ihmisille kuin koirillekin.

Tässä kuva Vilmasta ja Ellistä viimeisinä hetkinä vanhassa kodissa, autiota on!

Tässä tytöt jo makoilevat uuden kodin vierashuoneen sohvalla

Ellin pennuille kuuluu hyvää! Minnan luo jäänyt musta poika sai nimekseen Hugo. Sanin ja Heccun omistajat laittoivatkin tänne blogiin pentujen kuulumisia ja Toscan omistaja soitteli tällä viikolla. Oli hauska kuulla, että Tosca on ihan samanlainen "vispilä", pyllynpyörittäjä kuin Elli-äitinsä ja Alma-mummonsakin. Ihanaa, että sellainen iloisuus periytyy sukupolvelta toiselle! Keväällä sitten järjestetään pentuetreffit! Oli kiva kuulla, että pennut ovat jo kyläilleet toistensa luona!

Aika on taas vierähtänyt, uusi vuosikin vaihtui! Ja niin on vaihtunut myös Vilman ja Ellin kotikaupunki ja kerrostalo vaihtui paritaloon Meillä on oma aidattu piha, jonne tytöt pääsevät aina kun haluavat. Vilma ja Elli sopeutuivat uuteen kotiin hyvin ja ovat jo ihan kuin kotonaan. Elli sai aika äkkiä takaisin imettämisen takia menettämänsä kilot ja ruokahalu on taas normaali. Takaisin kotiin tullessaan Elli olisi voinut syödä ihan määrättömästi ruokaa Pentujen hoitaminen ja imettäminen oli rankkaa puuhaa!

Kovasti toivoisimme, että kuulisimme Ellin lasten kuulumisia! Laittakaahan kuulumisia Turusta, Helsingistä, Keravalta ja Järvenpäästä! Valkoisen kiharakarvaisen pojan nimeksi tuli Heccu ja sen kuulumisia olemmekin kuulleet. Toisesta valkoisesta pojasta tuli Luca. Mustemmasta tytöstä tuli Sani ja tyttö valkoisin merkein sai nimekseen Tosca. Musta poika jää Minnan luokse Helmi-tipsun ja Kira-Portugeesin kaveriksi ja se täyttää näin tyhjän koiranpaikan, jonka Ronda jätti. Eilen nimittäin kuulimme hyvin surullisia uutisia Minnalta. Ellin mummo, Ronda, syttyi tähdeksi koirataivaalle. Kesällä löydetty syöpä oli levinnyt niin pahasti, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Nyt Rondalla on hyvä olla eikä sillä ole enää kipuja! Sieltä pilven reunalta se katselee meitä!

Yhdeksän pitkän viikon jälkeen Elli vihdoin eilen haettiin takaisin kotiin. Imetys on vienyt kaikki lihat Ellin luiden ympäriltä joten nyt alkaa kunnon lihotuskuuri. Ellillä onkin koko ajan ihan hirveä nälkä! Ihanaa kun Elli on takaisin kotona, perhe on taas kasassa Vilma ja Elli ovat niin onnellisia kun saavat pitkästä aikaa juosta ulkona yhdessä ja painia keskenään. Tässä vielä muutama tuore kuva pennuista. Meillä jäi valitettavasti kamera kotiin, mutta onneksi kännykässäkin on kamera. Kuvat eivät kuitenkaan ole niin hyviä kuin oikealla kameralla otetut.

Vilma viimeisiä hetkiä perheen ainoana koirana...

Viimeiset imetykset

Pennut muuttavat uusiin koteihinsa tämän viikon perjantaina ja lauantaina, silloin ne ovat melkein kahdeksan viikkoa vanhoja. Uudet perheet saavat kyllä ihanan joululahjan Kaikkea hyvää ihanille pentusille ja niiden uusille perheille! Toivottavasti Elli ja sen lauma saa vielä tavata pennut monta kertaa! Pidetään keväällä vaikka pentuetapaaminen 

Tämä tyttönen muuttaa Järvenpäähän

Mustempi pikkulikka muuttaa Helsinkiin

Maitokahvi-pojasta tulee keravalainen

Kihara poika muuttaa Klaukkalaan ja viikonloppuisin se viilettää Turussa

Musta uros etsii vielä näyttelyistä kiinnostunutta kotia!

Enää viisi yötä, niin saamme Ellin takaisin kotiin Meillä on ihan hirveä ikävä Elliä! Nyt sijoitussopimuksemme on toteutunut pentujen myötä joten Elli on meidän ikioma koiramme

Tervetuloa kotiin rakas Elli!

T. Vilma ja muu lauma

Tänään vihdoin pääsimme katsomaan Elliä ja viisi ja puoli viikkoisia pentuja Ja kyllähän sen arvata saattaa, kuinka ihania ne olivat

Tässä me nyt olemme!

Veljekset kuin ilvekset

Siskokset

Musta uros

Valkoinen kiharakarvainen uros

Valkoinen laineikas uros

Narttu valkoisin merkein

Mustempi narttu

Väsyneet veljekset

Väsynyt pieni Portugeesi

Helmi leikkii

Äiti ja sen poika

Voiko olla suloisempaa

"Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme"

Elli on jo ihan kyllästynyt imettämiseen

Musta uros

Kihara uros

Laineikas uros

Narttu valkoisin merkein

Mustempi narttu

Olimme tänään katsomassa Elliä ja pentuja. Vielä aamulla minulla ei ollut yhtään koirakuumetta, mutta kun näki pennut, haisteli niitä ja piti sylissä, niin kyllä vaan taas alkoi pentukuume kasvaa Sitä ei voi käsittää kuinka ihanalta koiranpentu tuoksuu! No ei kai, emme me ole ottamassa pentua, vaikka syötävän suloisia ne olivatkin! Yhdessä karvattomassa ja kahdessa karvaisessa lapsessa on ihan tarpeeksi hoitamista. Elli hoitaa pentujaan tosi hienosti ja pennut kasvavat kovaa vauhtia. Pennut täyttävät ylihuomenna kolme viikkoa.

" Väittävät minua suloiseksi"

"Maitokahvi"-poika vaalenee kovaa vauhtia

Kiharakarvainen poika ottaa rennosti

Tässä jokaisesta pennusta yksilökuva:

Ensimmäisenä syntynyt musta poika on kaikista suurin

Pennuista kolmantena syntyneellä mustalla tyttöllä on valkoiset tassunpäät ja iso valkoinen läikkä rinnassa

Neljäntenä syntynyt "maitokahvi" poika on pojista pienin

Viidentenä syntynyt mustempi tyttö

Kiharakarvainen poika syntyi viimeisenä yllätyksenä monta tuntia muiden jälken. Muiden pentujen synttärit on 27.10. mutta tämä nappula syntyi vasta 28.päivän puolella

Vilma oli tietenkin myös mukana katsomassa Elliä ja pentuja. Vilman ja Ellin jälleennäkeminen oli huvittava. Elli kiljui ja täpisi ilosta, mutta Vilman piti ensin vähän äristä ja alistaa Elliä. Ihan niinkuin se olisi sanonut, että missä ihmeessä olet oikein ollut, mulla on ollut sua ikävä! Pesimme ja trimmasimme Vilman tänään. Nyt on taas hetken aikaa ihanan puhdas koira.

Olemme Vilman kanssa aloittaneet Vesikoirat ry:n järjestämän rallytoko-kurssin. Vilma on ihan innoissaan ja niin on emäntäkin